VEITSILUODON KISAVEIKOT

       70-VUOTISHISTORIAA

1937  –  1947                      URHEILUSEURA TYÖVÄESTÖLLE

Veitsiluodon Kisaveikkojen perustava kokous pidettiin kuudes päivä maaliskuuta 1937 hepolahdessa niin kutsutussa Matkalan mökissä.

Tarvetta ja innostusta urheiluseuran perustamiseksi työväestölle kuvaa perustavan kokouksen osallistujamäärä 55-henkilöä, varsinkin kun huomioidaan se, että silloisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa jo perustavaan kokoukseen osallistuminen vaati rohkeutta ja työläisurheiluseuran puheenjohtajuus riitti perusteeksi työsuhteen purkamiseen.

Työläisurheiluseuratoiminnan vastaisesta ilmapiiristä ja viranomaistoiminnasta huolimatta seura saatiin perustetuksi ja näin luoduksi mahdollisuus liikunnan ja kilpaurheilun harrastamiseen henkilön tai perheen varallisuudesta riippumatta.

Seuran perustamisella purettiin selvästi paineita, mikä ilmenee varsin voimallisena liikkeellelähtönä. Jo perustavassa kokouksessa nimettiin hiihto-, paini-, nyrkkeily-, yleisurheilu-, voimistelu- ja nuorten jaostot sekä ravintola- ja huvitoimikunnat.

Toiminta lähti liikkeelle erityisen tervehenkiseltä ja avarakatseiselta pohjalta toteuttaen hyvin jo antiikin urheilun ajalta periytyvää periaatetta ” terve sielu terveessä ruumiissa”, mikä ilmeni 4:s huhtikuuta 1937 tehtynä hiihtoretkenä Taipaleenkylään, jonka yhteydessä oli hiihtopalkintojen jako ja lopuksi tanssia. Osallistujiakin oli satakunta. Mutta kuinka ollakaan, senkin tilaisuuden poliisiviranomaiset keskeyttivät väkivalloin. Kuinkahan ilahtuneita tämän päivän päättäjät ja viranomaiset olisivatkaan, kun löytyisi vielä järjestöjä, jotka tämäntapaista toimintaa järjestäisivät.

Toiminnan käynnistyttyä ilmeni tarve toimitiloista, joita ei siihen aikaan saatu kouluilta, vaan yhteiskunnan varoilla rakennetut tilat ja laitteet saivat päättäjien mielestä olla illat mieluimmin käyttämättä, kuin työläisurheiluseuran käytössä.

Niinpä, kun tätä juhlatilaisuutta vietetään nimenomaan täällä Veitsiluodon työväentalolla, on merkillepantavaa, että Veitsiluodon Kisaveikot laittoi alulle työväentalohankkeen jo lokakuussa 1937 asettamalla viisihenkisen rakennustoimikunnan. Toimitiloiksi saatiin kuitenkin ostetuksi Rytikarista talo, joka nimettiin Kisalaksi ja työväentalon rakentaminen siirtyi myöhemmäksi.

Paini ja hiihto nousivat vahvimmiksi lajeiksi.

Sotavuodet urheiluseuratoiminta oli hiljaista, kuten koko maassa, mutta heti sodan päätyttyä urheiluseuratoiminta virisi ja kasvu oli varsin voimallista, jota kuvaa hyvin seuran jäsenmäärän lähes kaksinkertaistuminen yli 500:aan kolmessa vuodessa ja vuoden 1946 liittojuhlajoukkue, joka nimetään Veitsiluodon kisaveikkojen komeimmaksi joukkoesiintymiseksi.

Niin surkea asia kuin sota onkin, niin ainakin yhdessä suhteessa voidaan sanoa, ettei niin pahaa ettei jotakin hyvääkin, sillä kun muistetaan Veitsiluoto Oy:n suhtautuminen seuraan sen perustamisen aikoihin, niin jo vuonna 1946 yhtiö maksoi seuralle avustusta, joka oli n. 10 % seuran budjetista.

Yleisurheilu nousi kolmanneksi valtalajiksi painin ja hiihdon rinnalle.

Tuloksekastakin valmentautuminen oli. Hiihdossa kärkinimeksi nousi Viljo Rytkönen, joka kuului olympiavalmennettaviin 1947. Muita menestyjiä hiihdossa olivat Urho Syrjälä, Erkki Kärki ja Reino Savola. Veitsiluodossa sijainnut hyppyrimäki mahdollisti myös yhdistetyn harjoittelun. TUL:n nuorten talviurheilujuhlilla Helge Ruohonen saavutti yhdistetyssä kolmannen sijan.

Yleisurheilussa Kisaveikot nousi Kemiläisten TUL:n seurojen parhaaksi voittaen mm. piirijuhlilla 23:n joukkueen kisassa Oulun ympärijuoksun. Mukana oli myös kakkosjoukkue.

Henkilökohtaisia piirinmestaruuksia juoksivat Paavo Aheinen ja Tenho Majamäki, otteluissa pärjäsi Leo Tikkanen ja naisista menestyivät Elma Peurasaari ja Irja Pesonen.

Samoin kuin yleisurheilussa ja hiihdossa VKV oli sodan jälkeen TUL:n kemiläisseurojen ykkönen myös painissa. Seura järjesti sekä kanallisia että kansainvälisiä kilpailuja, joiden yleisömenestys oli niin hyvä, että se oli taloudellisesti tuottoisaa. Oiva Savola saavutti junioreiden SM kisoissa kaksi hopeasijaa ja myöhemmin vapaapainin MM hopeaakin paininut Ilmari Ruikka tuli viidenneksi. Piiritasolla menestyjiä olivat myös Eeli Salin, Johan Perkkiö, Reino Väänänen, Viljo Korolainen, Jukka Kuismin ja Paavo Koskenniemi.

Nyrkkeilyssä piirinmestaruuksia voittivat Reino Pikkarainen, Manne Tamminen, Kalevi Kivimäki ja H. Mäkelä.

Voimistelunohjausta tarjosivat pojille Kalle Jokilahti, Väinö Ruohonen, Tauno Juutinen ja Pauli Springare ja tytöille Eeva Kataja, Elsa Kärki, Impi Sinijärvi, Maija Mikkonen ja Mirja Nyyssönen.

1948  –  1957                      URHEILUN JA LAJIRUNSAUDEN HUIPPUKAUSI

Tätä kymmenvuotiskautta varjostivat urheilupoliittiset kiistat ja seuran talouden ongelmat.

Urheilupoliittisia kiistoja aiheuttivat ns. valtakunnanliiton perustamispyrkimykset, jotka kuitenkin kariutuivat. Sen sijaan samoissa yhteisöissä alettiin suunnitella Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton (TUK) perustamista kilpailevaksi keskusjärjestöksi TUL:lle.

Nämä kiistat eivät juurikaan vaikuttaneet VKV:n toimintaan, vaan seurassa voitiin keskittyä urheilullisiin asioihin, mikä näkyikin uusien urheilulajien mukaanottamisena ja huippusaavutuksina eri lajeissa.

Lajivalikoima oli seura historian monipuolisin. Vahvimpien lajien yleisurheilun, hiihdon ja painin lisäksi harrastajia keräsivät myös nyrkkeily, luistelu, painonnosto ja uintikin sekä jalka-, jää-, kori-, lento- ja pesäpallo.

Yleisurheilussa parhaat tulokset tulivat vuosien 1950 – 1955 välisenä aikana Pauli Springaren tuomana; suomenmestaruuskisojen mitalisijoja, TUL:n mestaruuksia ja maaotteluedustuksia 3000m:n estejuoksussa ja 5000m:llä, vaikka harjoitusolosuhteet olivat aiempaa puutteellisemmat Veitsiluodon urheilukentän jäätyä teolllisuusrakentamisen alle ja Paavonkarin kentän valmistuttua vasta vuonna 1954. Piirin tasolla kärkisijoille ylsivät em. lisäksi Väinö Matilainen, Martti Syrjälä, Kalevi Klysnik, Risto Rintala, Irja Pesonen, Benjam Ylimäki, Eino Kuusela, Eino Jäntti,Taito Ellonen ja Veikko Kujala, joka heitti keihästä 64,39.

Suunnistuksen piirinmestaruuden toi seuralle Pauli Springare 1955. Toinen aktiivisimmin lajia harrastanut ja siinä myös menestynyt oli Risto Rintala.

Hiihto oli talvinen valtalaji. Harrastajien lukuisuus tuli esille menestymisinä paitsi yksilölajeissa piirin tasolla, ennenkaikkea useissa Piirinmestaruus-, Kansan Tahdon ja Kemin Malja viestien voitoissa. Yksilölajeissa menestyivät aiemmin mainittujen lisäksi Paavo Rytkönen, Ismo Nisula, Tauno Alikoski, Taito Ellonen, Sirkka Laine, Veikko Malinen, Samso ja Paavo Dianoff, Erkki ja Eino Kuusela, Paavo Jeulonen sekä tässäkin lajissa pärjännyt Pauli Springare.

Vuonna –56 käytiin TUL:n seurojen kesken pistekilpailua, jossa Kisaveikot tuli kolmanneksi, kun seuraava Kemiläisseura oli 18 sijalla. Henkilökohtaisissa pisteissä Paavo Rytkönen oli kuudentena ja Veikko Malinen kahdeksantena.

Painin SM –kisoissa juniorimestaruuden painivat Oiva Savola ja Olavi Salin, joka voitti myös TUL:n mestaruuden. Vilho Laine ja Yrjö Haatainen saavuttivat pronssisijat. Jo edellisellä kymmenvuotisjaksolla menestyneiden lisäksi esille nousivat Kalevi Kurkinen, Eero Kyllönen, Erkki ja Mauno Kärki, Eero Peltokorpi, Heikki Ylinenpää, Erik Kronbäck, Ahti Heiska ja Veikko Malinen.

Nyrkkeilyn innokkaan vetäjän Reino Pikkaraisen ohjauksessa piirinmestaruuksia voittivat Oiva Manninen, Eero Mäyrä ja A. Suonenlahti.

Jääpallossa A-juniorit voittivat piirinmestaruuden 1955 ja koripallossa 1954. Lentopallo keräsi paljon harrastajia. Miehet voittivat piirinmestaruudet vuosina 1951, -53 ja –54 sekä naiset vuosina 1951 – 1954.

Joukkuelajeissa korkeimmalle ylsi pesäpallojoukkue, joka pelasi suomisarjassa 1954.

Jalkapallossa miehet pelasivat liittosarjassa ja juniorit piirisarjoissa. Tiukalla ollut talous vaikutti tähänkin lajiin ja siitä löytyy hyvä vertailukohta tähän aikaan. Kun viime vuosina on lähetetty jalkapalloja kehitysmaihin, niin vain viisikymmentä vuotta sitten niistä oli puutetta täälläkin, kun kesken harjoitusten saatettiin joutua korjailemaan ainoaa palloa.

Seuran talouden ahdinkoon löytyy syy lukuisien lajien suuresta harrastaja- ja kilpailijamäärästä sekä joidenkin aiempien rahanhankintamuotojen kuten ohjelmatoiminnan ehtymisestä. Talouden ja kilpailijamäärän suhdetta kuvaa hyvin se, että seurassa jouduttiin pitämään sisäisiä karsintoja lähtijöiden valitsemiseksi ulkopuolisiin kilpailuihin.

1958  –  1967                       TALOUS KUNTOON

Seuran talouden parantamiseksi käynnistettiin kioskitoiminta ja kun saatiin vielä veikkausasiamiesoikeudet niin siitä tuli talouden pelastaja ja perustulolähde, joka jatkuu vieläkin.

Toinen näihin päiviin jatkunut rahanhankintamuoto, pukkipalvelu käynnistyi 1960.

Juhlassamme näkyvä Ensio Seppäsen suunnittelema seuran lippu vihittiin seuran 25-vuotisjuhlien yhteydessä.

 Urheilupolitiikka tuntui haitallisena seuratasollakin huippu-urheilun alueella, kun TUL:n ja SVUL:n erikoisliittojen yhteistoiminta loppui ja esimerkiksi painijat eivät voineet osallistua SM kisoihin 1956 – 1961 välisenä aikana. TUL oli yhteistoiminnan uudelleenkäynnistämisessä aloitteellinen ilmoittaen kilpailutoimintansa avoimeksi SVUL:n urheilijoille ilman ehtoja 1965. Yhteistoiminnasta sovittiin runkosopimuksella 1966.

Erityisesti nuorisotoiminta vilkastui 60-luvun alussa, lajeina yleisurheilu, hiihto, paini, jalka- ja jääpallo sekä voimistelu. Toiminta laajeni kulttuurin alueellekin, mistä on osoituksena TUL:n nuorten talvipäivillä saavutettu voitto runonlausunnassa. Myös tanhuajat olivat mukana. TUL:n lapin piiri myönsi VKV:lle kunnialipun ansiokkaasta nuorisotyöstä 1960.

Hiihdossa VKV hallitsi pohjoisten piirien miesten hiihtoa 50 – 60 lukujen vaihteessa, mistä on osoituksena viestihiihdoissa samoja meriittejä kuin edellisellä kymmenvuotisjaksollakin lukuisten henkilökohtaisten piirinmestaruuksien ohella. Lisäksi TUL:n mestaruuskisoissa miesten viestissä 6:s sija ja 1958 TUL:n hiihtokilpailujen seuraluokittelussa 5:s sija. Henkilökohtaisia piirinmestaruuksia hiihtivät Pauli Springare, Veikko Malinen, Paavo Dianoff, Raimo Rossinen, Tauno Alikoski, Irja Korpela ja Martti Kilpeläinen. Viestimestaruuksia lisäksi Erkki Kuusela ja Heikki Dianoff. TUL:n mestaruuskisoista parhaat saavutukset hakivat Springare, Alikoski ja Malinen 35-vuotiaissa, Kilpeläinen ja Väinö Dianoff yleisessä sarjassa sekä Paavo Dianoff, Tauno Juoperi ja Raimo Rossinen nuorissa ja Irja Korpela naisissa.

Dianoffien suku esiintyi hiihtoladuilla niin vahvana, että viesteihin olisi voitu koota joukkue pelkästään Dianoffeista ja riittipä heitä vielä kesäisiin lajeihinkin.

Yleisurheilussa tuloksekkaimmat vuodet olivat 1962 – 1964, jolloin seuran urheilijat saavuttivat useita TUL:n mestaruuksia keski- ja pikamatkoilla. Tapani Heiska voitti TUL:n nuorten mestaruudet sekä 100:n että 200:n metrin matkoilla 1963. Samoissa kisoissa Raimo Rossinen voitti 1500 metrin juoksun ja oli toinen 3000 metrillä. Rossisen menestys jatkui seuraavanakin vuotena, jolloin hän voitti TUL:n mestaruuden 1500 metrillä ja saavutti hopeasijat nuorten SM kisoissa 1500:n ja 5000 metrin matkoilla. Piirinmestaruuksia voittivat Arvo ja Heino Knuuttila, Tuulikki Juoperi, Aarne Kari, Raimo Peräkoski, Eila Hautanen, Veikko Malinen, Helena Lehtonen, Aarne Parttimaa, Risto Rintala, Markku Kinnunen, Timo Kalttonen, Kauko Hendriksson ja Esko Talma. Piirin tasolla menestyivät myös Kauko Heinilä, Veli Heinineva ja Jouni Huuskonen.

Paini oli edelleen vahva laji saavutusten valossa, vaikka kärki olikin kapea. Kalevi Kurkinen voitti TUL:n mestaruuden 1957, hopeaa 1958 pronssia vuosina 1960, -61 ja –63. Lisäksi lukuisia muita hyviä sijoituksia arvokisoissa ja kansainvälisiä edustuksiakin. Kurkisen jälkeen seuralle toi mitaleita Jorma Juoperi saavuttaen 1965 nuorten SM kisoissa hopeatilan, nuorten PM kisoissa pronssia kuten myös miesten SM kisoissa ja saman sijan vielä vapaapainissakin TUL:n mestaruuskisoissa. Suomen ja TUL:n mestaruuskisamitaleita Juoperi hankki vielä myöhemmin eri seurassa muutettuaan pois paikkakunnalta.

Nyrkkeilyyn saatiin 60-luvun alussa valmentajiksi entisiä aktiivikilpailijoita kuten Oiva Manninen, Aleksi Raipalo, Tauno Parkkinen, Paavo Katajaranta ja Arvo Pulkkinen. Matti Pulkkinen voitti TUL:n mestaruuden 1962. Piirin tasolla menestyivät Simo Lehojärvi ja Eero Virtanen.

Luistelu oli voimakkaimmillaan 50-luvun lopulla ja 60-luvun alkupuolella saavutuksena mm. piirinmestaruus Sinikka Kuusiston tuomana. Muita menestyjiä olivat Anna-Liisa Kotka, Armas Juoperi ja Seppo Määttä. Sarjakilpailuissa kävi lukuisa joukko nuoria jopa yli 60.

Jalkapallossa seuralla oli 60-luvun alussa B-, C- ja kaksi D-juniorjoukkuetta. Myöhemmin sarjoihin saatiin myös A-junioreiden ja miesten joukkueet. Aluksi kaikki joukkueisiin liittyvät asiat hoiti Väinö Ruohonen. Myöhemmin avuksi saatiin Paavo Rytkönen ja Johan Perkkiö.

Jääpallo keräsi laajan harrastajajoukon. Miesten joukkueen lisäksi seuralla oli A-, B-, C1-, C2- ja D-juniorijoukkueet. Tasokastakin harrastus oli. Miehet pelasivat Suomensarjassa. B-juniorit voittivat Palloliiton Lapin piirin mestaruuden. B-nuorten Lappi – Norrbotten –ottelussa Kisaveikoista pelasivat Risto Mononen, Ismo Tikkanen, Heikki Virtala, Olavi Maikkula, Pentti Hendriksson, Martti Kari, Timo Kalttonen ja Eero Virtanen, mikä oli suurin määrä yhdestä seurasta.

Kymmenvuotisjakson lopulla laji vaihtui kuitenkin jääkiekkoon, kun Paavonkariin valmistui Kaukalo, eikä sinne sen vuoksi mahtunut enää  jääpallokenttää.

Miesten voimistelua, jonka ohessa pelattiin myös kori- ja lentopalloa ohjasivat Pauli Springare, Väinö Dianoff, Kauko Hendriksson, Martti Järnforss, Kalle Jokilahti ja Kauko Heinilä. Naisten ja tyttöjen voimistelunohjaajina toimivat Eini Mäkirunsas, Briitta Komulainen, Tuula Rytkönen, Helena Keronen, Ritva Uusitalo, Mirja Kronbäck ja Eeva Virtanen.

Jo tällä kymmenvuotisjaksolla alkoi näkyä muuttoliike työ- ja opiskelupaikkojen perään eteläsuomeen, jonne houkuteltiin menestyviä urheilijoita pohjoissuomesta. Myös Ruotsi veti muuttoliikkeestä osansa.

1968 – 1977                        YLEISURHEILUN KOLMAS HUIPPUKAUSI

Harrastus- ja kilpailutoiminnan laajuutta ja sen mukanaan tuomia vaatimuksia kuvaavat seuran jäsenmäärän kasvu yli 900:n, pakettiauton hankinta, alaosaston perustaminen Maksniemeen ja tilinpidon siirto tilitoimistolle.

Rahanhankintamuotoina oli kioskin lisäksi tanssien järjestäminen täällä työväentalolla ja ajalle tunnusomaisena bingotoiminta.

60 – 70-lukujen vaihteessa ja 70-luvun alkupuolella seuran yleisurheilijat saavuttivat huipputuloksia määrätietoisen harjoittelun ja aktiivisen ja ammattitaitoisen valmennuksen ansiosta. Valmentaja Pauli Springaren mukaan nimetty ”Paten talli” tuli kuuluisaksi yleisurheilupiireissä.

Tuleville vuosille oli asetettu tavoitteeksi menestyminen TUL:n mestaruuskisoissa. Mitalien tuonnin aloittivat jo vuonna –69 B pojissa Ahti Jaakkola keihäänheiton mestaruudella ja Seppo Heikura 800 m:n hopealla.

Parhaisiin Henkilökohtaisiin saavutuksiin ylsi seuramme nykyinen puheenjohtaja Timo Zerni voittaen TUL:n mestaruuden 1500 m:llä vuonna –71 sekä 1500 m:n ja 800 m:n mestaruudet   vuonna –72. Lisäksi hopeasijat 1500 m:llä ja 800 m:llä vuonna –73 ja TUL:n maastojuoksumestaruuskisoissa vuosina –72 ja –73. Timon nimissä oli myös TUL:n ennätys     1500 m:llä ajalla 3.47,8. Kun vielä huomioidaan, että kilpailemisen ohessa hän laati harjoitusohjelmia seuran muille urheilijoille, niin siinäpä esimerkkiä meille ja varsinkin nykynuorisolle.

Hopeaa toivat TUL:n mestaruuskisoista myös Tapani Heiska 200:n ja 400:n metrin matkoilta ja Mikko Saariniemi 800 metriltä vuonna –75.

Niilo Kemppe juoksi A-pojissa TUL:n maastojuoksumestaruuskisoissa hopeaa ja pronssia ja radalla 1500 m:llä hopeaa ja 3000 m:llä pronssia. Mitaleille TUL:n mestaruuskisoissa pääsivät myös Seppo Heikura, Esa Springare, Erkki Dianoff, Marjatta Ojala, Tuula Räsänen, Irene Perkkiö ja         Kimmo Rajasalo.

Paten tallin laajuutta ja tasoa kuvaavat menestykset viesteissä, kuten TUL:n mestaruus 4 x 800 m:llä ja pronssi 4 x 1500 m:llä vuonna –73 sekä maastojuoksun joukkuekisan voitto. Oulun ympärijuoksun B-sarjan voiton toivat VKV :lle vuonna –73 Mikko Saariniemi, Kalevi Lepikkö, Timo Zerni, Pentti Aula, Niilo Kemppe, Esa Liedes sekä Erkki ja Risto Dianoff.

Veitsiluodon Kisaveikoissa Paten tallissa juoksuoppinsa saaneet Niilo Kemppe ja Esa Liedes voittivat maratonin suomenmestaruudet vuosina –82 ja –84 edustaen paikkakunnalta muuton vuoksi silloin jo muita seuroja.

Hiihdossa menestystä oli vielä piiritasolla ja muutama tuloksekas suoritus kansallisella tasollakin, kuten Tuula Räsäsen pronssisija TUL:n mestaruuskisoissa vuonna –73 ja Nuorten talvipäivillä saavutetut 3:s sijat  12 -vuotiaiden poikien viestihiihdoissa joukkueella Markku Lappalainen, Olli Kursula ja Ahti Raatikainen ja 14 –vuotiaissa joukkueella Arto Seppälä, Seppo Wahlberg ja Matti Rytkönen.

Piirinmestaruuden voitti Eero Aho M45-sarjassa. Muita piiritasolla menestyneitä olivat Väinö ja Risto Dianoff, Olavi Palsa, Kauko Heinilä, Raimo Kari, Raimo Kipinä, Eino Jääskö, Tapani Jokilahti, Reijo Alikoski ja juoksuradoilta tutut Timo Zerni, Esa Liedes ja Tapani Heiska.

Harjoittelun muuttuminen huipulla ammattimaiseksi käy ilmi vuoden 1975 toimintasuunnitelmasta, jossa todetaan, että hiihdossa tulisi siirtyä ympärivuotiseen harjoitteluun. Toki harjoittelu oli ollut ympärivuotista aiemminkin monien menestyneiden urheilijoiden osalla siitä syystä, että monet harrastivat sekä talvi että kesälajeja.

Lentopallosta tuli VKV :n tämän kymmenvuotisjakson parhaiten menestynyt joukkuelaji. Miesten joukkue pelasi 3:s sarjassa ja vuonna –76 taisteli jopa noususta 2:s sarjaan. Myös naiset pelasivat 3:s sarjassa, yhtenä vuotena jopa kahdella joukkueella.

Jalkapalloilijatkin pelasivat parhaimmillaan 3:s divisioonassa.

Jääkiekko keräsi paljon harrastajia. Miesten joukkue nousi maakuntasarjaan kaudeksi 71 – 72.      C- ja D-juniorit voittivat piirinmestaruudet.

Suunnistuksessa Pauli Springare oli mitaleilla TUL:n mestaruuskisoissa vielä vuonna1970.

Liittojuhlilla esiintyivät ikinuoret, naiset, isot tytöt, pikkutytöt ja pojat, mutta sen jälkeen voimistelu jäi pääasiassa naisten ja tyttöjen harrastukseksi.

1978 – 1987                        KESKITTYMINEN PAINOPISTELAAJEIHIN

Urheilupoliittisesti tämän kymmenvuotiskauden alussa tapahtui kaksi merkittävää muutosta.     TUK :n toiminta loppui ja valtaosa TUK :n seuroista liittyi TUL:ään.

Vuoden 1980 alussa tuli voimaan ns. liikuntalaki, jonka mukaan yleisten edellytysten luominen liikuntatoiminnalle kuuluu ensisijaisesti valtion ja kuntien tehtäviin ja varsinainen liikunnan järjestäminen liikuntajärjestöille.

Lain henki ei ole kuitenkaan toteutunut kuten hyvin tiedämme Kisaveikkojenkin osalta, kun varainhankinta vie suuren osan niistä henkilöresursseista, jotka huolehtivat myös harjoitus-, valmennus- ja kilpailutoiminnan järjestämisestä.

Seuran jäsenmäärä nousi yli 1200 :n. Kuljetuskalustoksi hankittiin linja-auto ja pienoisbussi.

Talouden ja aktiivisten vetäjien rajallisuus johtivat siihen, että päätettiin valita painopistelajeiksi yleisurheilu ja hiihto.

Yleisurheilussa voidaan todeta tällä kymmenvuotisjaksolla olleen sukupolvenvaihdos. Yleisissä sarjoissa ei tullut juurikaan huipputuloksia, mutta ikäkausisarjoissa oli paljon harrastajia. Heistä parhaiten menestyneitä olivat Jouni Hituri, Keijo Tolvanen, Taina Valjus ja Virpi Ahlvik. Kymmenvuotiskauden lopulla toiminta piristyi, kun ohjaajiksi ja valmentajiksi saatiin entisiä aktiivikilpailijoita mm. Tapani Heiska, Ahti Jaakkola ja Marjatta Ojala  Mikko Saariniemen ja monitoimimies Risto Monosen lisäksi.

Talviharjoittelua voitiin suorittaa Aspen hallissa Haaparannalla. Nuorten sarjakilpailujen kävijämäärä vakiintui hieman yli sadaksi.

Valtakunnallista menestystäkin ikäkausisarjoista toi Sari Aapajärvi Kyvyt esiin kilpailun               13 –vuotiaiden tyttöjen 100 m:n voitolla vuonna -85.

Toisen painopistelajin hiihdon kehitystä haittasi harjoitusolosuhteiden puutteellisuus luistelutyylin tultua mukaan. Paikallisella kapealla latu-uralla sitä ei voinut harjoitella ja valaistua vapaaseen tyyliin sopivaa rataa ei alueella ollut. Pojat menestyivät edellä esitetyistä puutteista huolimatta saavuttaen joukkueella Jukka Hämäläinen, Jari Havana, Ari Kaniin viestinhiihdon pronssisijan TUL:n mestaruuskisoissa vuonna –83.

Seuran urheilijoiden monipuolisuudesta on tässä yhteydessä hyvä ottaa esille em. viestijoukkueessa menestynyt Ari Kaniin, joka voitti myöhemmin TUL:n mestaruuden nyrkkeilyssä kylläkin silloin eri seuraa edustaen.

Joukkuelajeista menestyivät jääkiekko ja saman jaoston piirissä kaukalopallo. Miesten jääkiekkojoukkue voitti piirinmestaruuden keväällä –82 ja kaukalopallossa C –juniorit TUL:n mestaruuden vuonna –87.

Keilailuakin seurassa harrastettiin, jopa menestyksekkäästi. Martti Koskela ja Risto Kallinen osallistuivat TUL:n mestaruuskilpailuihin mestaruuden arvoisestikin ja voittihan Martti myös Maailman mestaruuden toki silloin erikoisseura VeiKein nimissä.

Naisten ja tyttöjen voimistelua järjesti säännöllisesti naisjaosto. Ryhmiä oli naisille, isoille tytöille, pikkutytöille ja satujumppalaisille. Ohjaajiakin oli saatu innostumaan lukuisa määrä Aili Virtala, Marjatta Ojala, Valma Kaniin, Sari Karppinen, Irene Sauvola, Tarja Paaso, Pirjo Kankaanpää, Virpi Nousu, Tarja Kotila, Päivi Männistö, Marja Hepola, Päivi Kaniin, Tiina Mattila, Raili Ranta, Elina Virtala ja Eija Saariniemi.  Viljo Korolainen veti miesten kuntojumppaa ja lentopalloa kuntojaoston nimissä.

1988 – 1997                        ERIKOISTUMINEN

Missään vaiheessa ei ole tehty päätöstä otsikon mukaisesta erikoistumisesta. Kehitys vain johti siihen kuten yleisemminkin tälle ajalle tyypillisenä ilmiönä ympäröivässä yhteiskunnassa ja yrityksissä, joissa niissäkin keskityttiin niille osa-alueille, joille löytyi paras osaaminen, resurssit ja kysyntä.

Toisen painopistelajin, hiihdon kilpailutoiminnan loppumisen Kisaveikoissa aiheutti TUL:n alaisen hiihdon erikoisseuran perustaminen Kemiin.

Joukkuelajeista pelattiin sarjatasolla kaukalopalloa, jossa miesten joukkue nousi ykkösdivisioonaan vuonna –95. Joukkueet olivat myös C- ja E –junioreissa.

Sisäpallojaostossa harrastettiin pöytätennistä, sulkapalloa ja tennistäkin sekä lento- ja koripalloa.

Yleisurheilussa nuorisotyö oli vahvaa. Sarjakilpailujenosanottajamäärä oli keskimäärin toista sataa. Harrastajia kerääntyi yhä laajemmalta alueelta. Vuonna –92 todettiin toiminta-alueen yltävän Simojokivarresta  Liedakkalaan.

Nuorten TUL:n mestaruuksia seuralle toi useita Sari Aapajärvi sekä halli- että kesäkisoista pikamatkoilta ja mitalisijoja myös SM -kisoista.

TUL:n mestaruuksia mitalisijojen lisäksi saavuttivat myös Heidi Ruonala, joka juoksi myös SM mitaleille sekä Ulpu Kärkäs ja Jari Rantajärvi. Sarilla ja Heidillä oli myös maaotteluedustuksia.

TUL:n viestimestaruuden T 20 sarjassa vuonna  –92 voittivat Kirsi Hietala, Ulpu Kärkäs, Taru Suhila ja Sari Aapajärvi 4 x 400 m:llä ja tulivat hopealle 4 x 100 m:llä. Samalla kokoonpanolla he voittivat seuraavana vuonna TUL:n naisten viestimestaruudet 4×100 ja 4×400 m:n matkoilla.

Muita arvokisoissa menestyneitä olivat Johanna Ruonala, Riikka Kassinen, Minna Niemelä, Johanna Saariniemi, Harri Leinonen, Tero Rajaniemi ja Ari Berg.

Vuoden 1992 yleisurheilusaavutukset nostivat Veitsiluodon Kisaveikot TUL:n valioluokkaan.

Myös veteraanisarjoissa on seuralla ollut harrastajia. Kilpailumenestystäkin voidaan kirjata vuodelta 1993, jolloin Seppo Borg saavutti kolme Pohjoissuomen mestaruutta ja Risto Mononen kaksi hopeaa. Risto sai hopeaa myös SM –kisojen heittolajien viisiottelussa. 

Yleisurheilun keskittymisestä Kemin alueella kisaveikkoihin kertoo seurayhtymän järjestämät       18 -vuotiaiden yleisurheilun SM kisat, joihin VKV pystyi lähettämään yli 70 toimitsijaa. 

Uusinta tekniikkaa ja tiedettä hyödynnettiin ostamalla seuralle videokamera suoritusten kuvaukseen ja analysointiin.

Naisvoimistelu oli säännöllistä ja ryhmiä satuikäisistä aikuisiin. Naisjaosto oli avoin uusien lajien mukaan ottamiselle, mistä on osoituksena osallistuminen diskotanssikilpailuihin ja itämaista tanssiakin on harrastettu Helvi Seppälän ohjauksessa ja käyty esiintymässä eri tilaisuuksissa.

Kioskitoiminnan pyörittäminen kävi raskaaksi ja kun sen tuottokin hiipui kauppaliikkeiden aukioloaikojen pidentyessä, tehtiin erittäin järkevä päätös kioskin vuokraamisesta, jolloin  säännöllinen vuokratulo saatiin seuralle ilman kioskitoiminnan vaatimia henkilöstöresursseja.

Kun vielä kioskiyrittäjiksi saatiin niin erinomaiset ihmiset kuin Saila ja Jorma Pelkonen, niin voidaan sanoa seuraa onnistaneen. Kioski on palvellut seuraa monissa asioissa hoitaen mm. pukkipalvelun tilaustoiminnot ja toimien seuran asioiden ilmoituskohteena.

90 –luvun alussa seuralla oli vielä kaksi linja-autoa ja pienoisbussi. Linja-autoista päätettiin luopua, kun seuran omaa joukkuelajien kuljetustarvetta oli enää kaukalopalloilijoilla.

Koko maata koetelleet vaikeat talousvuodet näkyivät myös urheiluseurojen taloudessa ja toiminnassa. Veitsiluodon Kisaveikot vältti kriisin sillä, että vaikeimpina aikoina seuran uhrautuvat toimihenkilöt lainasivat rahaa seuralle.

Vähäisiä varoja säästettiin myös ottamalla kirjanpito tilitoimistolta takaisin seuralle, kun saatiin ammattitaitoinen Marjatta Ojala sitä hoitamaan. Teknisessä kehityksessä mukana pysymistä ilmentää kirjanpito-ohjelman osto.

1998 – 2007                        YLEISURHEILUN NELJÄS HUIPPUKAUSI

Edellisellä kymmenvuotisjaksolla aloitettu voimakas panostus ja keskittyminen yleisurheiluun, joka oli kantanut jo silloin kaunista hedelmää alemmissa ikäkausisarjoissa, näkyi tällä kymmenvuotisjaksolla menestymisinä myös varttuneempien sarjoissa.

Harjoitukset on jaettu kolmeen ikäryhmään, joista pienimpiä on ohjannut Paula Maunu, alle 10 –vuotiaita Elisa Kumpumäki, Tanja Borg, Jenni Kiimala ja Jenni Karttunen sekä yli 10 –vuotiaita Timo Zerni ja Pertti Jouhki. Anu Pehkonen on ohjannut aitaharjoittelua.

Yleisurheilujaosto perusti 1999 ns. Super-ryhmän, johon valittiin vuosittain 10 – 15 urheilijaa, joille jokaiselle laadittiin henkilökohtainen tavoiteohjelma.

Tarkastelujakson alussa näkyvimmin esille nousi Heidi Ruonala, joka valittiin Lapin piirin parhaaksi urheilijaksi sarjassaan vuonna –99 ja hänen valmentajansa Mikko Saariniemi sai vuoden valmentajan tittelin. Em. vuonna Heidi saavutti SM kisoissa 800 m:llä hopeasijan ja Sveitsissä pidetyissä kansainvälisissä työläisurheilun mestaruuskisoissa 400 m:llä mestaruuden ja 800 M:llä hopeaa, vain muutamia Heidin meriiteistä mainiten.

Seuraavina vuosina huipputuloksiin ylsi Timo Zernin valmennuksessa Piritta Vaattovaara saavuttaen nuorten suomenmestaruudet sekä halli että kesäkisoissa sekä useita mitalisijoja 200 m:n ja 400 m:n juoksuissa vuosien 2000 – 2005 välisenä aikana. Piritta edusti Suomea myös Ruotsi – Suomi maaottelussa.

Nuorten SM mitaleille ylsivät tytöistä myös Katjaan Hannula 400 m:llä Ja Heidi Huhtala moukarinheitossa sekä Jussi Miettunen ja Jani Kiiskilä hopeasijalla joukkue kiekossa. Pistesijalle ylsi myös Ville Vahlroos korkeushypyssä.

Parhaimpiin tuloksiin yltäneiden tyttöjen muutettua työ- ja opiskelupaikkojen myötä pois paikkakunnalta on menestys ollut viime vuosina enemmän poikien varassa.

Jani Kiiskilä heitti 2006 nuorten SM kisoissa keihäänsä pronssisijaan yltäneisiin lukemiin, oli kuulassa neljäs ja osallistui myös kiekonheittoon. Pistesijoille ylsivät myös Topi Hyttinen korkeudessa ja kolmiloikassa ja Tomi Tasala seiväshypyssä. SM –kisoihin osallistuivat myös Jussi Miettunen kiekko, Eemeli Kaartinen 100 m ja 110 m:n aidat ja Salla Pehkonen 100 ja 300 m.

Nuorten maajoukkuevalmennusleireille ovat osallistuneet Heidi Ruonala, Riikka Kassinen, Piritta Vaattovaara, Katjaana Hannula, Ville Vahlroos,  Erika Utriainen, Niko Borg, Antti Kokkonen,   Topi Hyttinen ja Heidi Huhtala sekä nimen muututtua alueleiriksi Tomi Tasala, Eemeli Kaartinen, Jussi Miettunen, Jani Kiiskilä ja Salla Pehkonen. Tämä kuvaa yleisurheiluharrastuksen laajuutta ja tasoa, kuten myös saavutettujen A-luokan tulosten määrä, joka parhaana vuotena 2005 oli yhdellätoista seuran urheilijalla yhdeksästätoista eri lajista.

Arvokasta tavoiteltavaa seuraavaksi kymmenvuotisjaksoksi tulevien vuosien urheilijoille saatiin VKV:n ensimmäisellä toimintavuosikymmenellä juoksulajeissa menestyneen Paavo Aheisen lahjoitettua kiertopalkinnon seuran parhaalle urheilijalle luovutettavaksi.

Seura kantoi myös yhteiskunnallista vastuuta lamavuosien jälkeisessä tilanteessa palkkaamalla nuoria pitämään urheilukoulua. Sama vastuunkanto tulee ilmi myös naisjaoston toimintasuunnitelmassa, jossa todetaan, että jaostojen toiminnan tukemisen ohella naisjaosto järjestää voimisteluryhmien ohjausta tukien näin lasten ja nuorten fyysistä ja psyykkistä kasvua ja kehitystä antaen näin valmiuksia kohdata tulevaisuuden haasteita. Taidatkos sen paremminsanoa.Veitsiluodon Kisaveikot on osoittanut ennakkoluulottomuutta ja avarakatseisuutta uusien lajien mukaan ottamisessa, järjestämällä alueen lasten vanhemmille tilaisuuden, jossa he saivat tuoda julki toiveitaan siitä, mitä palveluja ja harrastusmahdollisuuksia seuran tulisi tarjota alueen asukkaille.

Niinpä sisäpallojaosto otti ohjelmaansa Boccian. Tämän lajin puitteissa on osallistuttu kilpailuihin ja turnauksiin. Lumikenkäilyssäkin seura on pystynyt tarjoamaan ohjausta.

Informaatiotekniikan kehitys ja siinä mukana pysyminen näkyy seuratoiminnassa tällä ajanjaksolla. Ensin seuralle hankittiin oma sähköpostiosoite ja internet yhteys, sitten omat kotisivut, joita alkoivat hoitaa Anna-Kaisa Karttunen ja Janne Jouhki  ja sen jälkeen ostettiin vielä kannettava tietokone nykyaikaista tulospalvelua varten.

Vaikka yleisurheilijoiden valtakunnallisen tason saavutusten valossa on perusteltua puhua viimeisen kymmenvuotisjakson ajalta otsikon mukaisesta neljännestä huippukaudesta, tärkeimpänä on kuitenkin nähtävä lukuisan harrastajajoukon  mukaan saaminen ikäkausisarjoissa, josta osoituksena on yleisurheiluharjoitusten ja sarjakilpailujen toiselle sadalle yltävä osallistujamäärä, joka on nimenomaan TUL:n tärkeänä pitämää ”koko kansan liikuntaa”.

Vaikka suuri osa tästä joukosta ei huippumenestykseen yltäisikään, niin toivoisi heidän kuten kaikkien nuorten pääsevän kokemaan sen, millainen on olotila silloin, kun keho on hyvässä fyysisessä kunnossa. Silloin vaikeatkaan psyykkiset haasteet, joita nyky-yhteiskunnassa on nuorille yllin kyllin tarjolla, eivät tunnu voittamattomilta.

Kilpaurheilun harrastaminen saattaa monilta loppua murrosiän mutkaisilla poluilla, mutta on ollut hyvä havaita, että lapsena liikuntaa ja urheilua aktiivisesti harrastaneille asia palautuu mieleen aikuisiässä ja usein heistä tulee aktiivikuntoilijoita, jotka eivät kuormita resurssipulasta kärsivää sairaanhoitoa, vaan ovat parhaiten työelämän rasituksia kestäviä yhteiskuntaa hyödyttäviä ihmisiä.

Kuluvana juhlavuotena päävastuun seuran toiminnasta ovat kantaneet Johtokunnassa: puheenjohtaja Timo Zerni, sihteeri Elisa Kumpumäki, rahastonhoitaja Marjatta Ojala, Risto Mononen, Pertti Jouhki, Katariina Hynynen, Aili Virtala, Paula Maunu, Matti Perikangas ja Sami Zerni.

Yleisurheilujaostossa: vetäjänä Pertti Jouhki, Eemeli Kaartinen, Timo Zerni, Paula Maunu, Elisa Kumpumäki, Marjatta Ojala, Seppo Borg ja Risto Mononen.

 Naisjaostossa: vetäjänä Aili Virtala, Valma Kaniin, Aija Happonen, Maire Jokilahti, Anne Sipola, Katariina Hynynen, Outi Koskela ja Liisa Karppinen.

Sisäpallojaostossa: vetäjänä Sami Zerni, Matti Perikangas, Elsa Zerni ja Risto Mononen.

Veitsiluodon Kisaveikkojen toiminta arvostetaan korkealle valtakunnallisestikin, mistä on osoituksena viimeisen toimintavuosikymmenen aikana myönnettyjen TUL:n kultaisten ansiomerkkien ja kultaisten seuratyömerkkien määrä. Seurassa pitkään aktiivisesti toimineille henkilöille niitä myönnettiin yhteensä kahdeksan. Niin arvostettava asia kuin edellä kerrottu onkin, siihen liittyy myös huolestuttava piirre. Se kertoo aktiivisten seuratyöntekijöiden ikääntymisestä.

Toivottavasti monet muut myös pyyteettömästi seuratyötä tehneet eivät loukkaannu, kun esittelen tässä ajanpuutteen vuoksi vain muutaman nykyisen aktiivitoimijan, jotka perheineen ovat tehneet arvokasta seuratyötä Veitsiluodon Kisaveikoissa.

Heistä itseoikeutettuna ensimmäiseksi Mr. VKV:n Risto Monosen, joka sekä yksilö- että joukkuelajien aktiivikilpaurheilun ohessa on ollut mukana lähes kaikessa seuran urheilutoiminnassa. Ohjaajana, valmentajana, huoltajana, kysyttynä kuuluttajana, kilpailutoimitsijana, tuomarina, leiriohjaajana, järjestysmiehenä, monipuolisena varainhankkijana aina kunniapalkintojen ja mainosten hankinnasta makkaranmyyntiin ja pullojenkeräykseen, jaostojen ja johtokunnan jäsenenä sekä niin suosittuna joulupukkinakin, että vaikka aatto olisi kaikkina jouluviikon päivinä, kaikille halukkaille ei aikaa riittäisi.

Seuraavaksi puolisonsa Marjatta Ojala, joka voimistelunohjauksen, yleisurheiluvalmennuksen ja seuran taloudenhoitajan toimensa ohessa käytännössä hoitaa seuran toimiston ja kilpailukanslian.

Puheenjohtajamme Timo Zerni on tehnyt harjoitusohjelmia nuorille jo kilpailu-uransa aikana ja sen jälkeen valmentanut nuoria huipputasolle asti toimien edelleen yleisurheiluharjoitusten vetäjänä,  valmentajana, kilpailujen johtajana, toimitsijana, varainhankkijana ja seuratoiminnan organisoijana.

Kuten kaikki ymmärrämme, jo puheenjohtajan tehtävissä olisi yhdelle henkilölle kyllin vapaa-ajanharrastusta.

Harrastajamäärältään suurimman, yleisurheilujaoston vetäjä Pertti Jouhki, on onnistunut organisoimaan jaoston toiminnan niin tehokkaaksi, että se on pystynyt tuottamaan vuodesta toiseen valtakunnallisen tason urheilijoita ja säilyttämään yleisurheilun suosion alueella nuorison keskuudessa toimien itse myös harjoitusten vetäjänä ja valmentajana ympärivuotisesti.

Naisjaoston vetäjänä on toiminut Aili Virtala yhtäjaksoisesti vuodesta 1976 –lähtien. Ohjannut naisten ja tyttöjen voimistelua, hankkinut varoja seuralle organisoimalla naisjaoston harjoittamaa myyntitoimintaa kilpailujen ja tapahtumien yhteydessä ja myymällä näitä naisjaoston tuottamia palveluja ulkopuolisillekin. Naisjaosto on pystynyt järjestämään myös jatkuvasti naisten ja tyttöjen voimistelunohjauksen. Aili on saanut toimia niin monta vuotta joulupukkipalvelun organisoijana, että on saanut ”Pukin Muorin” arvonimen. Onpa hän ehtinyt toimia jo useampien kymmenvuotisjuhlatoimikuntien puheenjohtajanakin.

Veitsiluodon Kisaveikoilla on ollut onni saada kautta vuosikymmenien ohjaajiksi, valmentajiksi ja seuran toimihenkilöiksi entisiä aktiivikilpaurheilijoita. Kovin mieluusti soisi tämän jatkuvan tulevaisuudessakin. Kun kuitenkin yhteiskunnan taloudellisen tuen väheneminen on aiheuttanut sen, että varainhankinta, valmennus ja seuran toiminnan pyörittäminen tahtovat kertyä samojen aktiivisten ihmisten osalle, se muodostuu kohtuuttoman raskaaksi ja toiminnasta katoaa ilo ja hauskuus, joka on ehdoton edellytys jaksamiselle tällaisessa vapaaehtoistoiminnassa. Sen vuoksi on tässä yhteydessä tarpeen esittää kaino toivomus (lue, vahva vetoomus) lasten vanhemmille ja alueen asukkaille mukaantulosta seuran toimintaan, jolloin lukuisan joukon pienellä ajankäytöllä on mahdollisuus taata edellä kuvatun arvokkaan toiminnan jatkuminen seurassa lasten ja nuorten hyväksi. Sille on tänä aikana aivan erityinen tarve. Puhutaanhan yhteiskunnan kahtiajaosta, jolla tarkoitetaan sitä, että huomattava osa väestöstä on vaarassa syrjäytyä vähätuloisuuden vuoksi, josta johtuen seuran perustamisajan periaate, tarjota mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja urheilua henkilön tai perheen varallisuudesta riippumatta, on tullut jälleen ajankohtaiseksi.

Kaikki se aika minkä aikuiset ovat poissa television sarjaohjelmien ja nuoriso tietokonepelien äärestä liikunnan parissa on hyödyksi yksilöille ja yhteiskunnalle.

Parempaa kiitosta edellä vaaditun vähäisen ajan uhraamisesta seuran toimintoihin ei voi saada, kuin on nähdä kesäkauden päättäjäisten palkintojenjaon yhteydessä varhaisnuorison innostuneet, kiitolliset, kirkkaat katseet.   

VEITSILUODON             KISAVEIKOT

• -VUOTISHISTORIAA

Kemissä     21.  10.   2007

Olavi Virtala